Eräs ystäväni valmistui maisteriksi ja ystäväporukassa päätimme muistaa tuoretta maisteria iloisella mielellä sekä hauskoilla muistoilla. Vietimme siis riemukkaan iltapäivä yhdessä.



    Minulle tavaramäärän lisäämisestä on tullut todella kynnyskysymys. En haluaisi lisätä kenenkään kamakasaa tarpeettommalla. Aika ajoin jopa ihanat ja mieltä kovasti lämmittävät kortit tuntuvat minusta turhilta. Eihän niitä raaski kierrätykseen laittaa, joten sinne korttialbumiinhan ne sitten kasautuvat ja tuleeko niitä edes sieltä katseltua. Toivottavasti. Ei niin kiire saa ihmisellä olla. Päädyin siis korttiin, joka ei vaan kasvattaisi korttikasaa. Tätä kassin muodon saanutta korttia varten en hankkinut mitään. Kaikki tarpeellinen löytyi omista varastoista. Ja se viimeisteltiin kaikkien tuona iltapäivänä mukana olleiden signeerauksella.



    Äiti sai vanhan Husqvarnani syntymäpäivälahjaksi ollessaan minun ikäinen. Viime keväänä se huollettiin ja se tekee taas todella kaunista jälkeä, joka saattaa olla yksi syy innostukseeni koristella aplikoimalla (korjatkaa virheellinen terminologiani, jos se on tarpeen !?). Nyt sitten leikkelen kaiken maailman kuvioita talteen ja kasat vaan kasvavat. Voi tätä viheliäistä kierrettä. No ainakin on käsintehtyä ja kierrätysmateriaaleista.