Pitsisen Ponchon valmistumisen myötä ryhdyn siis raportoimaan saavutuksistani. Kuten nimestä voi jo todeta, tämä neulominen on minulle terapiaa - mielen rauhoittamista, jonkun todellisen valmiiksi saattamista, mutta kyllä lopputuloksetkin mieltä lämmittävät. Ja kaikkein eniten lämmittää jos onnistun tekemään jotakin sellaista, joka löytää tiensä teini-ikäisten siskojeni käyttövaatevaatevarastoon.

    Kävin viime viikolla Novitan lankatehtaalla Lauttasaaressa lankaostoksilla ja siitä lankamäärästä voi päätellä, että jatkoa tulisi seurata, vaikka en olympialaisiin pääsekään osallistumaan, kun olen menossa Torinoon paikanpäälle seuraamaan taitoluistelua.