Synttäripipo tuli kuin tulikin valmiiksi. Tiukkaa teki ja vielä viimetingassa kiinnittelin siihen kukkia. Ja lupasin itselleni juhlallisesti, että jatkossa ei sitten enää näin tiukkaa aikataulua... Mutta, kun sain niin hyvän idean vasta jälkijunassa: kestokukkia valmiiksi asennossa. Tein siis tuon pipon jo sillä tutuksi tulleella mallilla vihreästä Tennesee- langasta, 3 1/2 mm:n sukkapuikoilla (140 silmukkaa) ja koristelin sen yksinkertaisilla eri värisillä virkatuilla kukilla. Kukkien ohje on Novita kevät 2006- lehdessä virkatun pipon koristeena. Kukat tein myöskin Tenneseestä ja niitä on yhteensä viisi. Pipo syntyi kyllä vauhdilla, aikaa meni kuutisen tuntia. Langankulutus jäi tarkistamatta tuoksinassa, mutta epäilen sen olleen reilun 50 g:n luokkaa. Kuvan lisään tuonne pipon omalle sivulle.
Neulomistahti on ilmeisesti ollut himppasen liian raju, sillä etusormeeni tuli syvä reikä tuota Kestokukkapipoa tehdessä. Ei tule edes verta, eikä siis satukaan, mutta neuletoimintaa se vähän haittaa ja mielitietty odottaa jo kovasti omaa pipoaan ja muistuttelee minua kuinka kävi slipoveriprojektin kanssa? Kuinka kauan siinä meni? Ja minä vakuutan, että pipo valmistuu säällisessä ajassa.
Toiveista ja ennaltaehkäisystä huolimatta talviallergia iski tänäkin vuonna ja nyt teen kaikkeni etten saisi poskiontelontulehdusta. Astman kaltaiset oireet häiriköivät elämääni, mutta astman hoitokeinoista ei ole apua, sillä tutkittu on astmaa se ei ole, vain sen kaltainen mekanismi. Kurjinta on, että se estää minua tanssimasta. Olen ollut treenikiellossa jo toista viikkoa. Kummallisisnta koko tilanteessa on kuitenkin se, että olen kuitenkin hyvin onnellinen, elämääni tyytyväinen.
Kommentit