Kesken jäivät sukat, pipot ja takit, kun tuli kesä. Niin lämpöinen kesä, ettei paljon tarvinnut minkäänlaisia lämmikkeitä ajatellakaan. Ja niin nuo puuhat sitten etenivät hyvin verkkaisesti.

56123.jpg

    Viime viikolla tuntui jo syksyltä. Lehdet kiilsivät tumminna puissa tuulen niitä riepotellessa ja se tuuli tunkeutui viilentämän ja kuiskailemaan kylmenevää lauluaan. Vahingossa ajauduin villalankakätköilleni ja ryhdyin neulomaan. Miten ihanalta villalanka tuntuikaan juostessaan sormieni välissä ja se suloisen lämpöinen pinta, jonka se silmukoillaan muodostaa. Selviäisinköhän kylmästä kaudesta ilman villasukkia? Ja pitsineule. Se joka ei ole kuiskutellut minulle kutsuvasti kuukausiin lumosikin minut täysin. Sen kutsuva laulu piti ottessaan lempeän tiukasti ja näytti minulle koko lumovoimansa. Kesken jäänyt etenee taas hurjaa vauhtia.

    Voisin vain työntää käteni syvälle lankakoriin ja tuntea syksyn tuoksun. Sieltä käsin se ei tunnu surulliselta ja kaihoisalta. Antaa syksyn tulla! Minä voin sillä välin nauttia villan lumosta ja täyttää pukin konttia.