Äiti kaipasi niin kaihoisasti alennusmyyntien aikaan jotakin ihanaa turkoosia, että muistin ostaneeni Äitiä silmällä pitäen lankojen kausivärien poistosta Novitan 7 Veljeksen turkoosia raitalankaa. Itse olen ollut kovin innoissani kärjestäneulotuista sukista ja itseraidoittuvasta langasta, että uusi vuosikin alkoin kärjestä neulotuilla sukilla. Päätin käyttää näihin sukkiin koko 150 gramman kerän, kun se näin päin sukkaa tehdessä on mahdollista. Kyllähän sitä sain jonkin verran sukkia punnailla ja raitoja stemmailla, mutta vain kaksi raitaa jäi käyttämättä ja sukista tuli polvisukat.
Urheasti päätin vielä kerran koittaa tiimalasikantapäätä, koska se on minusta kauniimpi kuin klassinen kantalappu näissä kärjestäneulotuissa sukissa. Neuloin kantapäät yksivärisestä turkoosista, jota minulla sattui olemaan. Raidoitus sattui upeasti vaalenemaan kantapään alkaessa. Tällä kertaa urheus palkittiin, sillä nuo minulle surullisen kuuluisat käntäpäät onnistuivat aivan yli odotusten. Löysin myös sen kohtalokkaan virheen aiemmista yrityksistäni. Neuloin kantalapun klassisen kantapään tapaan yhdellä puikolla, jolloin reunimmaiset silmukat venyvät kovasti. Ullan kuvissa kantapää on neulottu kahdella puikolla, mutta luovan piti taas tehdä omalla tavallaan.
Illuusio siitä, että sukka valmistuu joutuisammin kärjetä neulottuna piti edelleen pintansa. Muutaman päivän neuleannoksilla tämä pari sukkia valmistui. Sukassa on 44 silmukkaa ja kantapäässä jätin kuusi silmukkaa vaille kavennuksia. Puikkoina käytin 4 mm:n eebenpuisia sukkapuikkoja.
Kommentit