374633.jpg

Kävin kahdessa eri liikkeessä Hahtuvan hankkimismatkalla, kun Iina ja Tiina K niin auliisti kommentoivat Hahtuvan puolesta. Hahtuvaa en kuitenkaan saanut ja sisuuntuneena oli pakko kokeilla vielä kerran Isän Pyöräilykäsineiden synnyttämistä, joten urheasti päätin yrittää Novitan Huopasen kanssa uudelleen muutaman vuoden pesäeron jälkeen.

374631.jpg374632.jpg

Epävarmuussyistä tein täysin vyötteen ohjeen mukaan. Lapaset syntyivät todella joutuisasti, ei kahtakaan iltaa ja etäisyyden jälkeen merkkilankapeukalokin tuntui mukavalta vaihtelulta. Lapasista tuli reilusti käsivarteni mittaiset ja helpoin työvaihe oli eittämättä ohi. Edessä oli pelottava huovutusvaihe.

374638.jpg374637.jpg

Harsin peukaloiden umpeutumissuojaksi puoliksi leikatun pienen muovipussin. Laitoin matkakaveriksi froteepyyhkeen ja 40:n asteen pesuohjelman, joka kestää puolitoista tuntia. Vanhastaan jo tiesin, että Huopanen huopuu hyvin ja hyvinhän se huopuikin. Vasta tässä vaiheessa pääsin oivaltamaan mitä tein edellisellä Huopasen huovutuskeikalla väärin. En uskonut venytyksen voimaan. Ihan hartiavoimin venyttelin nämä käsineet muotoonsa ja kokoonsa ja annoin vielä kuivua tyhjien viinipullojen ympärillä. Matkakaveri olisi voinut olla toisin valittu, sillä se päästi itsestää turkoosia nukkaa, joka ei muotiväriyhdistelmästä huolimatta saanut jäädä käsineiden pinnalle. Nyppimällä oli turha edes kuvitella tuota nukkaa irroittavansa, eikä teippiharjallakaan ollut mitään mahdollisuuksia, mutta vanha kunnon juuriharja pelasti tilanteen ja antoi muutenkin viimiesen silauksen käsineille. Hyvät käsineet tuli ja säässä kuin säässä pyöräilevä Isäni oli kovin tyytyväinen synttärilahjaansa.