Syksyllä uskaltauduin vaativampiinkin ompeluprojekteihin. Itselle valmistunut välikausi on tällä venähtäneellä välikaudella, jota ennen talveksi kutsuttiin, hyvin käyttökelpoinen. Olin jo pitkään hautonut vuorilliset takin ompelua vahakankaasta. Visioni mukaan se palvelisi hyvin paikallisissa sääoloissa. Modasta 05/07 löytyi Hupputakin malli 5a, jonka kaavoja hyödynsin.

1225966.jpg

Joitakin päiviä keräsin rohkeutta, että uskalsin tarttua tuohon Oiva Toikan Marimekolle suunnitelemaan Afrikan kuningatar- kankaaseen. Aiemmin olin jo todennut, tekemisen vaivan olevan sen arvoista, että kankaassakaan ei kannata pihdata. Vuorin tein fleecestä ja vetoketjun ompelulta välttyäkseni valitsin kiinnitykseen painonapit. Hyvä siitä tuli. Hihoissa voisi olla hieman enemmän tilaa eli ns. villapaitavara. Taskuihin en laittanut mitään kiinnitystä, koska en niissä käsineitä kummempaa kuljeta.

1193994.jpg

Jälleen kerran sain todeta kärsivällisyyden olevan viisautta. Ompelin vuorin ensin ja sovitin sitä. Nuorempa ja hätäisempänä en taatusti olisi moiseen varovaisuuteen ryhtynyt. Olen ylpeä itsestäni kärsivällisyysharjoitteet ovat tuottaneet tulosta ja minä olen kehittynyt ihmisenä. Tämä kangas tuotti iloa myös jämähullulle, sillä kangasta jäi yli juuri sen verran, että sain siitä Klastaja-Ukille lahjaksi sydvästin.

1193991.jpg

Onneksi tarjolla on ollut muutamia valoisikin päiviä ja pääsin valokuvaamaan. Tuntuu, että koko blogituksesta on viety jotakin, kun luonnon valo ei riitä. Sen verran minä käsitöitäni arvostan, etten voi pimein kuvin niitä esitellä. Jälleen siis kysytään kärsivällisyyttä, niin aurinkopäivien odotuksessa kuin sen jälkeen valokuva suman purkamisessa. Onneksi mennään kevättä ja valoa kohti!