Myssyn malli on oma ja syntyi siinä tehdessä. Yksityiskohdat eivät ole enää muistissa. Tossut tein Garnstudion ohjeella ja rupesin kaipaan selkeää tossujen ohjetta, jolla tossut syntyy yhdestä kappaleesta. Noin pienen vaatekappaleen toteuttaminen useammasta osasta on kyllä aivan turhaa näpertämistä. Olen iloinen, että asusteet ovat käytössä ja käyttäjien mieleen.

Viimeiset kuukaudet olen ensin pakannut, sitten kaatanut seinää, kasvattanut keittiötä, hakenut tavaroille paikkaa ja ommellut suoraa saumaa. Jossain vaiheessa mietin, että kuinkakohan monta kilometriä suoraa saumaa tulee ommeltua? Kaikkiin ikkunoihin täyspitkät verhot ja uusi, suurimmillaan 10-12 hengen pöytä vaati myös pöytäliinamalliston laajentamista.

    Kodinvaihtokiireitten keskellä katosi myös neuleinnostus täysin. Taisin tehdä liian pyhiä lupauksia. Neuleita vain itselle. Se on mahdottomuus tällaiselle toivottamalle lahjojen antajalle. Ei siis syntynyt neuleita itselle, eikä toisille. Toisaalta päätin, että nyt se erityistaitoni eli luova ongelmanratkaisu käyttöön ja vanhat langat käytetään pois ennen uusien hankkimista. Mikä siinäkin on, että neulominen vanhoista varastoista sujuu paljon paremmin, jos joskus saa kaupasta mukaan jonkun uuden ihanan kerän. Minulle tuo ihana kerä oli Novitan 7 Veljestä Polkka, pinkin sävyissä. Se pääsee kartuttamaan Pukin konttia. Lankaostoksista pidättäytyminen kesti siis lähes kahdeksan kuukautta ja tuotti varastoihin kaksi inhokki lankaa. Niistä on yritetty vaikka mitä ja aina yritykset päätyvät vain purkamiseen. Patagonian ihanan paksu, sininen puuvillalanka ei sitten riittänyt neuletakkiin, se jäi vain hihaa vaille... Ja taas sain purkaa.


Ajatella, taas neulominen luistaa ja joululahja puuhat ovat jo hyvällä mallilla. Lopulta se oli vain yhdestä kerästä kiinni.

    Minulle tavaramäärän lisäämisestä on tullut todella kynnyskysymys. En haluaisi lisätä kenenkään kamakasaa tarpeettommalla. Aika ajoin jopa ihanat ja mieltä kovasti lämmittävät kortit tuntuvat minusta turhilta. Eihän niitä raaski kierrätykseen laittaa, joten sinne korttialbumiinhan ne sitten kasautuvat ja tuleeko niitä edes sieltä katseltua. Toivottavasti. Ei niin kiire saa ihmisellä olla. Päädyin siis korttiin, joka ei vaan kasvattaisi korttikasaa. Tätä kassin muodon saanutta korttia varten en hankkinut mitään. Kaikki tarpeellinen löytyi omista varastoista. Ja se viimeisteltiin kaikkien tuona iltapäivänä mukana olleiden signeerauksella.