Ensin syntyi puikkopussi. Epäjärjestys käsityölaatikossa saavutti huippunsa. Ja täällä blogimaailmassa on ollut toinen toistaan upeampia sovelluksia samaisesta käyttöhyödykkeestä. Ja kuten on nähty: käytännöllinen voi olla myös kaunista. Minun kauneuteni syntyi Marimekon Kuusama- kankaasta, isoäidin lakanapitsistä sekä Pariisista ostetusta napista.
Suoraan ompeleminen on vaikeaa, eivätkä kaikki taskut ole aivan tasapaksuja. En kuitenkaan koe sitä kovin vaaralliseksi. Ja puikot ovat nyt hyvin paikallaan. Helpot ottaa matkallekin mukaan, vaikka harvoinpa sitä koko repertuaaria mukaansa tarvitsee. Korupihdit ja pyöröpuikota tarvitsisivat vielä oman kotelonsa. Odottelen taas ompelukarpasen puremaa.
Kesällä kesäinen kassi. Firenzestä kesällä 2004 ostamani jäätelökuosinen laukku vetelee viimeisiään, joten uudelle kassille oli tarvetta. Tarpeen, kun yhdistää tarjolla oleviin materiaaleihin saattaa syntyä jotakin kaunista ja viehättävää. Niin kävi tälläkin kertaa. Hyväksi todettu yhdistelmä sai jatkoa.
Minulle kassi on toimivuuden ja kauneuden liitto. En osaa käyttää kasseja, jotka sitovat toisen käden. Laukku on siis saatava olalle ja sinne niin, ettei se koko ajan sieltä lipsu karkuteille. Paras onkin tuollainen pitkä hihna, jonka saa pään yli. Laukun on pystyttävä kiinni ja tavaroiden laukussa. Laukun suussa on siis neppari ja tuo kaunis, vihreä helmiäisnappi on koriste, joka on kuin syntynyt tuohon paikkaan.
Kommentit