Usein blogeja kiertäessäni olen pohtinut kuinka väheksyvästi omaan tekemiseen suhtaudutaan. Neuleita nimiteteään tekeleiksi ja omaa tekemistä esimerkiksi väkertämiseksi tai soheltamiseksi. Kuka itsetehdyistä neuleista kiittelee, jos itsekin niitä väheksyy? Täytyy tekemisistään voida olla ylpeä ja onnistumisen iloa pitää voida jakaa. Yksikään positiivinen kommentti ei ole turha, vaikka kommenttilaatikossa olisi jo useita kymmeniä viestejä. Ei oma kädenjälki ole vähäpätöinen asia. Olkaamme siis ylpeitä siitä.

460747.jpg

Prinsessakaulanauhan yhteydessä joku saattoi jo miettiä, että mihin se seuraava, luvattu versio pitsisukista jäi? Taipaleellehan se jäi. Epäilen tuossa Novitan Nalle- keräyksilössä olevan jonkin kirouksen. Se ei vaan tahdo neuloutua miksikään. Olen minä mielestäni ihan kiitettävästi yrittänyt!? Tuo Interweaven kevät 2006, Simply Lovely Lace Socks- mallin pitsi oli jälleen kerran käyttökelpoinen ja kaunis. Se neuloutui tuosta kirostusta kerästä kauniiksi. Muuten sukasta sitten tulikin kummajainen. Sitäkään ei kyllä täysin voi laittaa langan syyksi. Oli neuloja nimittäin lähes 40:n asteen kuumeessa tuon sukan aikaan. Kantapäästä tuli pikkuruinen töpöliini ja myös koko sukasta lähinnä lasten kokoinen ja niin kuin minä mielestäni mittasin ja mittasin vielä uudestaankin.
    Sukkaa en ole vielä purkanut, mutta eiköhän se aikanaan purkaannu, kun tuolle kirotulle kerälle löytyy uusi kohtalo. Tuota pitsiä kyllä käytän jatkossa. Luultavasti jo kesäsukka-aallon hyökyessä ylitseni. Kuka sanoi, ettei enää sukkia? Täytyyhän sitä jotakin helposti kulkevaa neulottavaa töissä olla.

460749.jpg460748.jpg

    Kaikki neuleet eivät onnistu varmasti keneltäkään. Neulomiseen kuuluu myös epäonnistuminen ja purkaminen. Ei epäonnistuminen tai kesken jättäminen tee kenestäkään ähertäjää, väkertäjää tai soheltajaa, mutta  onnistuneen neuleen kohdalla ilo yleensä on sitten ainakin kaksinkertainen. Kantapään kautta olen minäkin oppinut, että lopulta purkaminen aina kannattaa. Se neulojan silmää kaihertava virhe jossakin kohdassa on karvasta kalkkia ja neulominenhan on kivaa. Ei se tee vielä neuleesta tekelettä, äherrystä, väkerrystä tai sohellusta, että joutuu purkamaan, tuunaamaan tai muokkaamaan. Lopussa siintelevä tyytyväisyys kyllä palkitse kaikki prosessin karikot ja kultaa neuleen väkerryksen uljaaksi saavutukseksi.